Lasintyöstötekniikat

Lasi on monikäyttöinen ja yllättävänkin muuntuva materiaali sisustamiseen ja rakentamiseen. Lasin muotokieli, harmoninen värimaailma ja valon leikki erilaisilla pinnoilla muodostavat yhdessä taidelasitöiden rungon. Jokainen työ elää valon ja varjon - vuodenaikojen mukaan. Lasimaalaukset tuovat valon ja lämmön tuntua tiloihin ja antavat tarvittaessa myös näkösuojaa sekä rajaavat tyylikkäästi eri tiloja.

Lyijylasi

Lyijylasitekniikka on jo yli tuhat vuotta vanha tekniikka työstää lasimaalauksia. Sen ensimmäiset tunnetut nykypäivän lyijylasitaiteen mukaiset lasityöt löytyvät Pyhän Paavalin luostarista (Jarrow, Englanti) ja ne ovat vuodelta 686. Lyijylasitekniikassa värillisiä lasipaloja liitetään yhteen H:n muotoisilla lyijyprofiileilla. Sitä käytetään erityisesti keittiön ja huonekalujen kalusteovien lasien toteutukseen. Muita yleisiä käyttökohteita ovat mm. julkisten ja yksityisten tilojen väliseinät, väli- ja ulko-ovet sekä ikkunat. Tekniikka soveltuu hyvin suurienkin töiden toteutukseen.

Tiffanytekniikka

Tiffanytekniikka on suhteellisen nuori tapa valmistaa lasimaalauksia. Tekniikka kantaa Louis Comfort Tiffanyn nimeä. Sen varsinaisena kehittäjänä pidetään kuitenkin Sanford Bray:tä, jolta Tiffany osti tekniikan patentin vuonna 1888.

Tiffanytekniikalla voidaan työstää hyvinkin pieniä ja tarkkoja yksityiskohtia, joten se soveltuu hyvin mm. monimuotoisten ikkunakoristeiden toteutukseen. Tekniikka muodostaa vahvan sidoksen lasien välille, joten se on erinomainen myös kaarevien pintojen, kuten tiffanyvalaisimien valmistuksessa. Tiffanytekniikassa leikatut lasipalat viimeistään hiomalla, jonka jälkeen ne ympäröidään liimapintaisella kuparifoliolla, johon saadaan tarttumaan tina. Folioinnin jälkeen saumat juotetaan yhteen tinaamalla työn molemmin puolin.

Lasinsulatus

Uudehko taikasana lasisisustuksessa on lasinsulatus. Tekniikoista se on kuitenkin vanhin - lasiesineitä on valmistettua lasia sulattamalla jo 4000 vuotta sitten. Lasinsulatus poikkeaa kahdesta edellä esitellystä tekniikasta sillä, että siinä ei ole lainkaan tina- tai lyijykiskosaumoja. Eri väriset lasipalat liitetään yhteen sulattamalla lasia erityisessä lasinsulatusuunissa noin 800 C asteen lämmössä.

Tekniikalla saadaan erittäin vahvoja lasipaneeleja aikaan, jonka vuoksi sen käyttömahdollisuudet ovat lukuisat. Sitä voidaan käyttää mm. kattoikkunoissa, ovipaneeleissa, pöydissä, ikkunoissa, tarjoiluesineissä. Ainoa rajoitus tekniikan käytölle on lasinsulatusuunin ja lasilevyjen koko. Mikäli kuitenkin näissä tulee raja vastaan, voidaan kokoa kasvattaa käyttämällä yhteistekniikkaa ja liittää lasinsulatuksella valmistettuja paloja tai paneeleja yhteen esimerkiksi tiffanytekniikkaa hyödyntäen.

Lasin hiekkapuhallus

Hiekkapuhallus soveltuu erinomaisesti monenlaiseen tilaan hillityn ulkonäkönsä vuoksi. Sillä saadaan aikaan myös näkösuoja, jos kuvio jätetään kirkkaaksi ja muu osa lasista hiekkapuhalletaan. Sen käyttömahdollisuudet ovat rajattomat - hiekkapuhallustekniikkaa voidaan käyttää kaikkiin lasipaksuuksiin, värisävyihin ja lasityyppeihin erittäin ohuita laseja lukuunottamatta. Se soveltuu myös turvalasin kuviointiin, joten tekniikka on käytettävissä myös mm. kylpyhuonesisustuksessa. Eniten hiekkapuhaltamalla toteutettuja kuviointeja näkee väliovissa, ikkunoissa, yritysten logoissa ja peileissä.

Lasimosiikki

Lasimosaiikki juontaa juurensa ajalle ennen ajanlaskumme alkua. Se on tekniikkana yhtä vanha kuin lasinsulatus, mutta aluksi mosaiikkikuviot ladottiin pikkukivistä. Vuoteen 200 ekr. mennessä alettiin valmistaa mosaiikkipaloja, eli nk. tesseroita ja lasi otettiin käyttöön yhtenä materiaaleista.

Lasimosaiikki on pienistä lasipaloista koostuva väri- ja kuviosommitelma. Palat kiinnitetään alustaansa alustaan sopivalla liima-aineella ja palojen välit, eli saumat täytetään saumauslaastilla. Lasimosaiikilla saadaan aikaan kestävää pintaa, joten se soveltuu mm. pöytäpintojen, portaiden ja ruukkujen koristukseen. Lasimosaiikin alustaksi soveltuu lähes mikä tahansa materiaali kivestä ja lasista puuhun ja styroksiin.